Kehitä resilienssiä – muutoskyky alkaa palautumisesta
Kirjoittaessani kirjaa Kehitä resilienssiä havahduin siihen, kuinka usein resilienssi ymmärretään väärin, etenkin työelämässä. Meiltä odotetaan kykyä venyä loputtomasti, hallita stressiä, tehdä nopeita päätöksiä ja olla silti kaiken kuormituksen keskellä rakentavia ja ratkaisukeskeisiä kollegoita. Ja niin me vain yritämme jaksaa.
Mutta entä jos resilienssi ei olekaan kykyä venyä äärimmilleen? Entä jos se onkin taitoa tunnistaa rajansa ajoissa ja palautua niin, ettei tarvitse toipua?
Juuri tätä haluan haastaa työyhteisöissä: vanhentunutta ajattelua, jossa resilienssi nähdään yksilön sitkeytenä. Todellisuudessa kyse on paljon hienovaraisemmista taidoista. Resilienssi on kykyä säilyttää toimintakyky kuormituksenkin keskellä – ei keinolla millä hyvänsä, vaan tunnistamalla omat voimavaransa ja säätelemällä niitä viisaasti. Palautuminen ei ole merkki heikkoudesta, vaan se on osa kestävää muutoskykyä.
Ylikuormittunut työelämä kaipaa uutta määritelmää kestävyydelle
Tähän aikaan vuodesta – kevään jo kääntyessä kesäksi – kuulen asiakkaiden suusta saman lauseen yhä useammin: "Just nyt ei enää millään jaksaisi, mutta onneksi kohta on loma." Tämä kertoo mielestäni paljon. Moni meistä toimii viimeisillä varannoilla. Elämme "sitten kun" -mentaliteetissa, jossa palautuminen on jotain, mikä tapahtuu vasta lomalla tai viikonloppuina, jos silloinkaan.
Työelämä ei kaipaa enää lisää puristamista, vaan parempia palautumisen taitoja. Ja juuri tässä resilienssi liittyy palautumiseen: se ei ole pelkkää selviytymistä ja sinnittelyä, vaan myös kykyä pysähtyä, palautua ja jatkaa eteenpäin vahvempana, ei uupuneempana.
Kolme tapaa vahvistaa resilienssiä työpaikalla:
- Salli mikrotauot ja arvosta niitä. Lyhyetkin palautumisen hetket päivän mittaan vaikuttavat hermoston tilaan ja mielen jaksamiseen. Tämä ei tarkoita pelkkiä kahvitaukoja, vaan myös rauhallista hengitystä, pientä liikkumista tai ajatusten siirtämistä hetkeksi pois työstä. Esihenkilö voi näyttää esimerkkiä: kun taukoja arvostetaan myös ylhäältä käsin, niistä tulee hyväksytty ja luonnollinen osa työpäivää, ei poikkeus tai palkinto.
- Tue työn hallinnan tunnetta. Työkuorman jakaminen ei aina ole mahdollista, mutta työn hallinnan kokemusta voidaan silti vahvistaa. Selkeä viestintä, priorisoinnin tukeminen ja mahdollisuus vaikuttaa omiin työskentelytapoihin ovat keskeisiä resilienssin rakennuspalikoita. Kun ihmisellä on tunne siitä, että hän pystyy vaikuttamaan työhönsä edes jollain tavalla, myös kuormitus tuntuu helpommalta kantaa ja palautuminen alkaa nopeammin.
- Luo palautumista tukeva puhekulttuuri. Milloin viimeksi olet kuullut työpaikallasi kysyttävän: "Miltä susta oikeasti tuntuu?" Tai sanottavan: "Mennäänkö hetkeksi haukkaamaan happea, näyttää siltä, että sun kone käy ylikierroksilla?" Kun palautumisesta ja kuormituksesta voidaan puhua ilman häpeää, syntyy psykologista turvaa. Ja turva luo tilaa resilienssille: silloin uskallamme tunnistaa tarpeemme, hakea tukea ja pysähtyä ennen kuin keho pakottaa siihen.
Resilienssi on tulevaisuuden työelämätaito
Organisaatiot, jotka rakentavat palautumista tukevia käytäntöjä, eivät vain suojele henkilöstöään uupumiselta. Ne myös vahvistavat tuottavuutta, luovuutta ja kykyä toimia muutoksissa. Resilienssi ei siis ole vain yksilön ominaisuus, vaan yhteinen kilpailuetu. Kun seuraavan kerran kuulet jonkun puhuvan resilienssin tärkeydestä, voit kysyä: Entä miten teillä suhtaudutaan palautumiseen?
Kirjoittanut resilienssivalmentaja Ulrika Björkstam. Ulrika on toiminut suomalaisyritysten konsultoinnin ja valmennuksen parissa vuodesta 2006 lähtien. Vakavasta onnettomuudesta selviytyminen johdatti hänet tutkimaan meissä kaikissa piilevää voimavaraa: resilienssiä. Hänen suositut luentonsa tuovat resilienssin käytännön tasolle ja tarjoavat konkreettisia keinoja sen vahvistamiseen niin yksilön kuin työyhteisön näkökulmasta. Katso Ulrikan esittelyvideo tästä.
