kestävyysfilosofi, ammattisijoittaja

Esa Saloranta

Miten käy vastuullisuuden kriisien keskellä?

Ympäristövastuu

Aikaa ei ole. Lähestymme rajulla vauhdilla ilmastokatastrofia. Puhutaan vihreästä siirtymästä, mutta katse on tulevaisuuden ratkaisuissa. Onhan niitä. Mutta se siirtymä on se juttu. Se vie aikaa, aikaa jota ei ole. Pakenemmeko tästä syntyvää tuskaa teknounelmiin ja luotammeko ihmisen innovaatiokykyyn loputtomasti? Onko ihmiskunnalla edes oikeasti yhteinen haaste? Ei tunnu siltä, kun katsoo sotaa Ukrainassa ja polarisoivaa poliittista kiehuntaa Yhdysvalloissa. Samaan aikaan tämä vastuullisuuden ja kestävyysajattelun kenttä täyttyy uusista termeistä, regulaatiosta, ortodokseista ja epäortodokseista ja muutamasta kirkkaasta edelläkävijästä. Energiajärjestelmän muuttaminen on vaikeaa. Silti pitäisi toimia strategisesti. Pitäisi sopeutua ja löytää vihreän siirtymän mahdollisuudet. Miten käyt oman yhteisösi ilmastotavoitetta läpi henkilökuntasi kanssa, kun monen sähkölasku moninkertaistui juuri äsken? Miten pidät ison kuvan hallinnassa, kun kriisi toisensa perään pakottaa reagoimaan nyt ja tässä? Ja mikä nyt sitten on oleellista? Saavutanko kestävyydellä kilpailuetua vai olisiko parempi antaa hyvesignaloijien rämpiä tämän suon yli ensin? Onko meillä strategia, jossa kestävyys on olennainen osa, vai onko meillä erillinen strategia eri kestävyyden osa-alueille? Minkälainen strategia meillä pitäisi olla?

Ollako vai ei? Tästä on nyt kyse. Näin kiteyttää Suomen Kansallisteatteri uusimman tulkinnan Shakespearen Hamletista. Nyt on kyse olennaisen kirkastamisesta. Nyt on ymmärrettävä sekin haaste, että ihan oikeasti iso valtakeskittymä ei halua siirtymää, se vastustaa kaikin keinoin muutosta. Mikä tämä taho on ja miten siihen pitää suhtautua? Ja sitten kun yrität tosissasi, joku voi syyttää viherpesustakin. Ei ole helppoa.

Esa Saloranta käy läpi ne eväät, joilla pidät yllä toivon. Joilla levität sitä ja tuet siirtymää. Etkä siirrä sen eräpäivää. Se meni jo. Esa kaivaa juuri Sinun tarpeisiisi sen olennaisen kaikesta, mikä liittyy vihreään siirtymään. Perustellusti. Yli kolmen vuosikymmenen pääomamarkkinakokemuksella ja kestävän sijoittamisen edelläkävijän silmin nähtynä. Planeetta on pääomaa. On aika puhua siitä, miten sitä varjelemme uusin keinoin. Kestävä rahastosijoittaminen tai ESG ei ole vastaus kaikkeen. Ei lainkaan. Eikä edes sijoittajien odotuksiin vastaaminen. Mutta kun pääoman käsite, rahan merkitys, sen olemus ja resurssien allokointi viedään seuraavalle tasolle, kaikki sidosryhmät huomioon ottaen, avautuu kiinnostavia näkökulmia ja raaka, kaunistelematon kuva olennaisiin haasteisiin. Siitä syntyy konkreettisten ratkaisujen toivo, joka luo kestävää pohjaa siirtymälle. Esaa kiinnosta oikeudenmukainen siirtymä. Ilman sitä ei tule siirtymää. Tulee vain taistelua. On ymmärrettävä, että muutosvastarinta on todellinen ja nyt se näkyy. Kriisien keskellä se voimistuu. Esan työkalupakista löytyy avaimet käsitellä ristiriitaisia ja vaikeita haasteita. Nyt tarvitaan kirkasta isoa kuvaa. Esa Saloranta on tutkinut kestävyyden ja vastuullisuuden eettistä taustaa ja kestävän kilpailuedun strategisia ulottuvuuksia pitkään. Esa tuntee ESG:n läpikotaisin, sen haasteet erityisesti. Hänellä on ainutlaatuinen näkökulma siihen, missä taistelut kestävyyden etulinjassa käydään ja mihin olemme menossa. Aikaa ei ole, mutta hetkeksi kannatta pysähtyä ja kuunnella.

Sosiaalinen vastuu

Nostetaan woke pöydälle. Woke tarkoittaa kirjaimellisesti hereillä olemista. Nyt pitää olla hereillä yrityksen vastuusta ja suhteesta yhteiskunnalliseen kehitykseen. Globaalissa taloudessa, se mitä tapahtuu muualla, vaikuttaa kaikkialla, vaikka oman yhteiskuntamme kehitys olisikin kulkenut aivan eri polkuja. Onko yritys vastuussa historian vääryyksistä? Miksi meidän pitää ymmärtää historian taakkaa, vaikka se taakka olisi kasattu kaukana meistä? Yhteiskunnan kehitys vaikuttaa yrityksiin. Kun yhteiskunnallisen kehityksen kriisi iskee, edistyksen ja taantumuksen voimat taistelevat, ja kun ne tappelevat supervallan sisällä, kaikkialla globaalin talouden toimijoiden kentässä on oltava hereillä. Pitkään jatkuneen hyvän taloudellisen kehityksen myötä saavutettiin laajasti edistystä monissa ihmisoikeuskysymyksissä. Nyt näkyy heilurin liike toiseen suuntaan. Ihmisoikeudet tuotantoketjussa tulee koskettamaan kaikkia toimijoita. Diversiteetti ja identititeettipolitiikka on haaste, joka vaatii suoraa puhetta yrityksen tehtävästä ja merkityksestä. Moni väittää, että lupasimme liikoja ja menimme liian pitkälle. Onko meillä varaa kaikkeen tähän? Onko näin? Nyt jos oltiin liikkeellä vain hyvettä signaloiden, tulee paikka tutkia tarkemmin, mitä sosiaalinen vastuu oikein on. Esa Saloranta tietää, mitä olennainen, strategisesti ymmärretty yhteiskuntavastuu pitää sisällään. Parhaimmillaan se johtaa kilpailuetuun, huonoimmillaan se tekee naurettavaksi. Sosiaalisen vastuun kenttä on laaja, mutta tässäkin strateginen fokus auttaa. Esan esimerkkipankki avaa ajattelemaan ja esittämään olennaisia kysymyksiä. Ja mikä tärkeintä, puhutaan suoraan.