Soile Yli-Mäyry

Marginaalista maailmalle - ilmaisun intohimo ja vision voima

Yleisön kiinnostus Soile Yli-Mäyryn taiteilijanuraa kohtaan on herättänyt paljon kysymyksiä siitä, miten pienestä Mäyryn kylästä on onnistuttu raivaamaan polku ja näyttelytoiminta kolmeenkymmeneen maahan. Soile vastaa näihin kysymyksiin luennollaan Mäyrynkylästä maailmalle. Hänen elämänkertansa Palava Tuhka (3. painos, käännetty englanniksi ja italiaksi ) kertoo perusteellisesti kasvusta taiteilijaksi ja miten Soilen ulkomainen näyttelytoiminta alkoi.

Soile omaa myös poikkeuksellisen perhetaustan;,hän on kasvanut kuuromykkien vanhempien lapsena äidinkielenään viittomakieli!

Edelliseen teemaan liittyy myös Ilmaisun intohimo, tahto, ja Soile jo hyvin varhain luomani visio ja halu sekä tahto lähteä opiskelemaan kuvataidetta. Soile lähti jo alaikäisenä Wieniin Oskar Kokoshkan taiteen perään. Hänen intohimonsa ilmaisuun on ollut niin vahva , että "muurit" ovat murtuneet ehkä jopa liian varhain, ja Soile on ottanut isoja riskejä niin taluodellisesti kuin henkisesti urallaan.

Tästä syntyi Soilen omaehtoinen työskentely taiteilijana, johon oleelisesti on sisältynyt yrittäjyys.

Soile näkee, että viittomakieilisessä, hyvin vaatimattomassa perheessä, marginaalikulttuurissa kasvaminen antoi erinomaiset lähtökohdat taiteilijaksi kasvamisessa. Se antoi oikeat mittasuhteet elämää varten. Hän toimi lapsena vanhempien tulkkina niin körttiseuroissa papin puheita, kuin myös virsiä simultaanisesti tulkiten. Tästä syystä hän päätyi aikanaan viittomakielen opettajaksi ja tulkiksi ja opetti viittomakieltä taideakatemian jälkeen siihen asti, kun alkoi tulla taiteellaan toimeen.

Soile puhuu väitöskirjaansa perustuen taiteesta kulttuurisiltana erityisesti Kiinan, Japanin ja Suomen näkökulmasta ja kyseisten maiden taiteen kohtaamiskokemuksia vertaillen. Hän käsittelee sitä, eroavatko kulttuuritaustaltaan erilaiset yleisöt toisistaan, kun kyse on buddhalaisista, shintolaisista Japanissa ja taolaisista ,konfutselaisista, buddhalaisista, maolaisista tai ateisteista kiinassa tai protestanteista suomessa? Soilen luennot perustuvat noin kymmenenvuoden kenttätyöhön kyseisissä maissa.

Soile on erityisen kiinnostunut tärkeään taiteensa teemaa digitaaliorjuus, joka oli hänen näyttelynsä teema Oulun taidemuseossa vuonna 1987. Digitaaliorjuus -luennollaan Soile näyttää teoksiaan teemaan liittyen.

Tähän liittyy olennaisesti Soilen teema Globaali yksinäisyys. Eli internetin reaaliaikanen tiedon siirto (tietotulva) ympäri maailmaa on tehnyt ihmiset yhä yksinäisemmiksi, jolloin tietotulvan alle on jäänyt ihmisten kokemusmaailma ja elämän merkityksellisyyden kokemus: ihmisten sisäiseen maailmaan ei ole nettiyhteyttä eikä puhelinnumeroa! Tämän takia Soile painottaa taiteen merkitystä laajassa merkityksessään, se on yhä tärkeämpää ihmisen elämän merityksellisyyden kokemuksessa.