Innovaation huonosti tunnettu supervalta
On yksi maailman maa, jonka potentiaalia innovoinnin supervaltana ei ymmärretä riittävästi. Mitä enemmän olen tähän maahan tutustunut, sitä enemmän ajattelen, että meidän tulisi ottaa mallia heistä.
Yhden pisteen vihje; reippaasti yli satatuhatta insinööriä, yli kaksikymmentätuhatta edelleen työelämässä olevaa ja noin kymmenentuhatta eläkkeellä olevaa lääkäriä, tuhansia antropologeja, lukematon määrä kauppatieteiden maistereita ja muutama kyvykäs poliitikko luovat potentiaalin. Pulaa ei ole myöskään agronomeista, sosiologeista, filosofian maistereista, biologeista, kemisteistä eikä fyysikoista. Maan kansainvälisesti tunnettu nimi alkaa F kirjaimella.
Olen päässyt porautumaan tämän maan innovaatioympäristöön, kuten asia hienoissa korulauseissa mainitaan. Jos käy oikein hassusti, tästä maasta kuoriutuu menestystarina, jonka se on viimeksi kokenut 1950-1980 luvuilla ja uudelleen 2000 -luvun alkuvuosina.
Suomen pitää ottaa mallia Suomesta ja tehdä asiat jälleen vähän paremmin kuin suomalaiset tapaavat tehdä.
Suomen innovaatiokyvykkyys on huikealla tasolla, mutta meillä on monta asiaa, jotka ovat ikään kuin kuolaimet hevosille. Puuttuu yhteistä tekemistä, rahaakin, mutta ennen kaikkea me tarvitsemme näkemyksiä, jotka pistetään käytäntöön. Vähemmän hienoja korulauseita ja enemmän kiihottavia tavoitteita, joita saa tavoitella ja myös kyetään saavuttamaan.
Minulla on joka päivä ilo katsella innovaatioita sekä helikopterista että syvältä savesta käsin. Helikopterista ei aina näe, mitä maan pinnalla tapahtuu, eikä maan pinnalla joka päivä ahertava aina ymmärrä, miksi ja mihin helikopteri lentää. Helikopterista katsomalla voi näyttää, että ongelma on siinä, etteivät yritykset innovoi, yrityksistä katsoen voi näyttää siltä, ettei innovaatioille anneta tilaa. Usein kyse on lopulta samasta kuin siinä vanhassa uhkapelimainoksessa, missä sanotaan, että maailma näyttää erilaiselta uhkapelaajan silmin.
Esteitä on paljon, mutta näkökulmia vaihtelemalla ne voidaan usein kiertää.
Suomessa on tilaa yhteiselle tekemiselle ja huikeille visioille. Ei mene sukupolvea, kun tarvitsemme psykologeja roboteille, terveyskylpylöitä koirille, maan ja marsin välisen valokaapelilinjan korjaajia, syvänmeren pohjaan kulkevia hissejä, kuuhun kurottavia tikkaita, keskenään väitteleviä robotteja, hylkeenkielen tulkkeja, luomuruokaa mehiläisille ja sieniviljelmiä renkaiden valmistusta varten.
Huiketa ideoita tarvitaan siinä missä tavallisempia. Ajattelun rajoja pitää kokeilla, sillä siitä voi syntyä jotakin odottamatonta. Sellaisia menestyksiä, joita yhdessä tehden saavutettiin vuosikymmenestä toiseen. Loputa huipentuen siihen, että suomalaisena sai maailmalla aina suunvuoron, jos puhe tuli puhelimista.
Nykyiset innovaatioiden syntymisen esteet voidaan kaataa. Niitä kaadetaan jo. On kiva katsella sitä rytinää ja olla yksi palanen sitä muutosta. Vielä huikeampaa on tutustua niihin ihmisiin, joiden päässä ei ole propelli, vaan roottori.
Aivan mieletöntä ajatella, mihin se johtaa.
Kirjoittaja on Suomen Tuotekehitysyhdistys (Sytky) ry:n toiminnanjohtaja ja kokenut konsultti. Työnsä kautta hänellä on aitiopaikka suomalaiseen innovointiin ja uudistumiseen.
