Ajankohtainen turvallisuus ja varautuminen – mitä tulisi tehdä?
Turvallisuudesta ja varautumisesta puhutaan nyt poikkeuksellisen paljon – mediassa, politiikassa, yritysten johtoryhmissä ja kahvipöydissä. Syy on selvä: Nyt tapahtuu paljon poikkeuksellisia asioita ja useat aiemmin pohditut turvallisuusuhkat ovat muuttuneet todeksi. Realistisesti arvioiden yleistilanne tulee menemään heikompaan suuntaan ennen parempien aikojen koittamista.
Elämme aikaa, jossa Euroopassa käydään suurinta sotaa sitten toisen maailmansodan. Venäjän moninaiset hybridihyökkäykset ovat käynnissä, ja hybridivaikuttamisella pyritään luomaan epävakautta ja turvattomuutta yhteiskuntaamme. Kybervakoilu saa uusia muotoja, Lähi-idässä palaa ja moni seuraa Yhdysvaltojen presidenttivaalikamppailua. Epävakaus, nopeatkin tilanteiden muutokset sekä sodan ja rauhan rajan hämärtyminen on muodostunut turvallisuuden uudeksi normaalitilaksi. Turvallisuusarvioissa on aika olla realisti ja varautua sen mukaisesti.
Mitä turvallisuustilanteesta ja varautumisesta tulisi tässä hetkessä ajatella, ja ennen kaikkea mitä tulisi tehdä? Nostan esille viisi keskeistä asiaa:
1. Jatkuva kehittäminen. Turvallisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen on projektin sijasta jatkuva prosessi. Turvallisuuttamme uhkaavat asiat muuttavat muotoaan ja siksi on tärkeää, että turvallisuus ymmärretään jatkuvasti kehitettäväksi asiaksi. On tärkeää, että yrityksien ja organisaatioiden johdossa on ajanmukainen päivittyvä tilannekuva – mitä ympärillämme tapahtuu ja miten varaudumme? Esimerkiksi verkossa tapahtuvat huijausmuodot muuttavat jatkuvasti muotoaan.
2. Yksi turvallisuus. Aiemmin sanoin yrityksien johtoryhmille, että fyysinen turvallisuus ja kyberturvallisuus on ymmärrettävä yhtenä kokonaisuutena. Jokainen suomalainen yritys on tänä päivänä digitaalinen yritys, ja digitaalisuus sekä teknologia on ymmärrettävä erottamattomaksi osaksi kokonaisturvallisuusajattelua. Nyt tähän kokonaisuuteen on yhdistettävä viestintä, sillä sen merkitys turvallisuudessa on yhä keskeisempi. Vaikka asioita tekisi oikein, mutta viestisi väärällä tavalla, voi menettää sen kaikkein tärkeimmän – luottamuksen.
3. Häiriösietokyky. Varautumisessa on kaksi puolta: uhkien tunnistaminen ja niihin varautuminen sekä kyky toimia tilanteessa, jossa ongelmia ja häiriöitä ilmenee. Resilienssi eli sietokyvyn merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa ja yhä monimutkaisemmassa turvallisuusympäristössä. Asiakkaiden luottamus usein myös mitataan siinä hetkessä, kun ongelmia ilmenee. Varautumisen tärkeä periaate on, että on valmiina suunnitelma B (ja mielellään myös C), kun normaalista poikkeavaa tapahtuu. Poikkeavia tilanteita on hyvä myös harjoitella.
4. Turvallisuuden tunne. Kaiken keskellä on aina ihminen ja näinä aikoina ihmisistä – heidän turvallisuuden tunteestaan – kannattaa jo työkyvynkin kannalta pitää hyvää huolta. Lähes kaikki turvallisuuspuhe on turvattomuuspuhetta. Ei ihme, että suomalaisia huolestuttaa, kun turvattomuutta kerrotaan olevan niin paljon ympärillämme. Turvallisuuden tunteesta ja henkisestä jaksamisesta on tärkeää huolehtia, etenkin kun väärää ja valheellista tietoa on sosiaalisen median kanavissa yhä enemmän nähtävillä. Yksi yksinkertainen neuvo meille jokaiselle on välillä irtaantua uutisvirrasta ja tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli – lähteä vaikka kävelylle luonnon keskelle. On myös tärkeää, että turvallisuusasioista ja varautumisesta puhutaan yrityksen sisällä. Olen vuosien varrella oppinut, että suomalaiset kaipaavat rehellistä ja realistista viestintää turvallisuusasioista.
5. Suomi on turvallinen. On hyvä muistaa, että Suomessa on pitkä varautumisen perinne ja Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. Ja varautumista kehitämme jatkuvasti kansainvälisestikin arvostetulla kokonaisturvallisuusmallilla. Emmekä ole enää yksin sotilaallisesti. Hyvin meidän käy.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kolmen yliopiston dosentti. Hän on työskennellyt eri rooleissa turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan parissa yli 25 vuotta.
