Kuinka tasapainottaa stressi ja ennaltaehkäistä sairauksia?
Olli Sovijärvi
Stressillä tarkoitetaan yleensä psykologiseen, fysiologiseen tai biologiseen kuormitukseen liittyvää tilaa. Jopa 60–80 % Yhdysvaltalaisten lääkärikäynneistä liittyy jollain tavalla stressiin. Euroopassa sairauspoissaoloista yli 50 % on tilastojen mukaan suoraan stressin aiheuttamia. Stressi ei kuitenkaan ole vain uhka, se voi olla myös mahdollisuus.
En halua, että luovut stressistä. Haluan, että tulet paremmaksi sen hallinnassa. – psykologi Kelly McGonigal (s. 1977)
Stressi voidaan jakaa keston, intensiteetin tai sen tuottamien fysiologisten ja emotionaalisten reaktioiden pohjalta erilaisiin luokituksiin. Yksi tapa luokitella stressi on jakaa se stressin voimakkuuden ja sen tuottaman elimistöllisten vaikutusten mukaan neljään tyyppiin: hypostressiin, eustressiin, hyperstressiin ja disstressiin. Ihanteellisesti ihminen tasapainoilee elämässään eustressin ja hyperstressin välissä, ajoittain käyden myös hypostressialueella. Distressissä ollaan menty jo liian pitkälle liian pitkään. Tälle tilalel burn out on väistämätön seuraus.
Kuormituksen määrä liittyyn stressinsietokykyyn. Usein ajatellaan, että stressi on haitallista ja rentoutuminen on hyvästä. Tämä on johtanut siihen, että osa ihmisistä ei koe riittävästi kehitykseen tarvittavaa stressiä elämässään. Toisin sanoen, niin kutsutun hyödyllisen stressin eli eustressin määrä on puutteellista. Näillä ihmisillä on usein alhainen stressinsietokyky.
Stressiä ei pääse pakoon, eikä tulekaan päästä. Rauhoittavat lääkkeet ja muut helpot stressinhallintakeinot eivät ole ratkaisu – kysymys on enemmänkin siitä, miten stressiä ja stressaavia tilanteita käsittelee elämässään. Moni sanoo, että elämä on stressaavaa, vaikka todellisuudessa ihmisellä on yleensä liikaa asioita hoidettavana. Oma mieli ja sieltä kumpuavat pelot aiheuttavat viime kädessä kiirettä ja paineen tunnetta.
Lepo ei välttämättä auta väsymykseen. Itsensä väsyneeksi tunteva ihminen voi hyötyä lepäilyn sijaan toimintaan liittyvästä vaihtelusta (esimerkiksi ympäristön tai työtehtävien vaihtaminen). Toisaalta riittävä lepo on myös stressinnhallinnan ytimessä etenkin nyky-yhteiskunnan huikean suorituskeskeisyyden vastapainona.
“Taistele tai pakene” -reaktio on kaikkien nisäkkäiden hermostoon sisään ohjelmoitu mekanismi, joka toimii osana normaalia puolustusjärjestelmää. Tyypillinen esimerkki eläinkunnasta on leijonan nähdessään paikalleen jähmettyvä seepra, jolla on kaksi vaihtoehtoa, joko taistella tai paeta. Ihmisellä taistele tai pakene -reaktio on sisään rakennettuna kolmiaivoteorian mukaan niin sanotuissa liskoaivoissa eli aivojen alkukantaisissa ja syvissä osissa kuten mantelitumakkeessa, josta signaali etenee hypotalamukseen. Tästä eteenpäin elimistö reagoi sympaattisen hermoston ja HPA-akselin kautta stressorin voimakkuuden mukaan – mitä suuremman ärsykkeen stressitekijä tuottaa, sitä voimakkaampi on elimistön reaktio siihen.
Mikäli taisteleminen tai pakeneminen on mahdotonta, voi syntyä lamaantumisreaktio. Tämä on biologinen suojelumekanismi, joka suojaa ihmistä järkyttävän tilanteen vaikutuksilta. Taistele tai pakene -reaktio on nyky-yhteiskunnan hektisessä ja stressaavassa elämäntyylissä varsin yleistä, mutta yleensä täysin tarkoituksetonta. Ilmiö saattaa laueta esimerkiksi vihaisen sähköpostin lukemisen tai vaikkapa jonkin uhkaavaksi koetun puhelun seurauksena. Meditaation on havaittu tuottavan vastakkaisen reaktion taistele tai pakene -ilmiölle.
”Ota stressi haltuun – biohakkeroi itsesi stressin orajasta sen herraksi” -luennot paneutuvat stressimekanismien ytimeen ja käyvät läpi tieteellisesti tutkitut menetelmät aina erilaisista teknologisista apuvälineistä meditaatioon, lisäravinteisiin ja adaptogeenisiin yrtteihin.
Lääkäri, biohakkeri ja tietokirjailija, Olli Sovijärvi
