Tulevaisuuden kaava
Kirjoittanut Speakersforumin Vuoden Puhuja 2024 –ehdokas Elina Hiltunen. Elina on futuristi, kauppatieteiden tohtori, diplomi-insinööri ja tohtoriopiskelija Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Rakastan kaavoja. Ne tekevät maailman menon ymmärtämisen helpommaksi kaiken kaaoksen keskellä. Olen kiteyttänyt yli 25 vuoden ennakointiosaamiseni yhteen yksinkertaiseen kaavaan. Se on seuraava:
Tulevaisuuden ennakointi = faktat + mielikuvitus
Kun siis ennakoimme tulevaisuutta, meidän tulee huomioida faktat. Mitä nämä faktat sitten ovat? Faktat ovat esimerkiksi tilastoja ja objektiivisia totuuksia asioista, joita on tapahtunut. Kun tarkastelemme aikajanaa, faktoja löytyy historiasta ja nykyisyydestä. Tulevaisuudesta meillä ei ole faktatietoa. Meillä voi olla vain vähemmän ja enemmän valistuneita arvauksia siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Mutta ei faktoja.
Tulevaisuuden ennakointi alkaa siis (ehkä tylsästikin) objektiivisen tiedon kaivamisella. Painotan erityisesti sanaa objektiivinen, sillä meillä on monta kertaa näkemyksiä ja kuvitelmia siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Aina kuvitelmamme eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi voimme kokea että asuinympäristömme on muuttunut turvattomammaksi, mutta tilastollisesti tämä ei pidä välttämättä paikkaansa, kun katsomme esimerkiksi rekisteröityjen rikosten määrää.
Tulevaisuuden tutkijat ovat äärimmäisen kiinnostuneita tilastoista, jotka objektiivisemmin kuvaavat maailmamme menoa. Me puhumme megatrendeistä ja trendeistä ja heikoista signaaleista, joita keräämme ja tulkitsemme, jotta ymmärtäisimme maailman menoa.
Faktatietoon tutustumalla emme kuitenkaan pääse vielä tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ennakoinnin kannalta tärkeää on käyttää mielikuvitusta. Mielikuvituksen avainsanat ovat: mitä jos? Meidän on siis uskallettava kysyä rohkeitakin kysymyksiä, jotka kyseenalaistavat nykyisyyden ja sen jatkumisen sellaisenaan. Juuri tulevaisuus, joka poikkeaa menneestä, on se, joka heittää yllätyksellään monet organisaatiot polvilleen.
Mitä jos ilmastonmuutoksessa saavutamme tietyt keikahduspisteet? Mitä se merkitsisi maailmalle, Euroopalle ja Suomelle? Entä miten se vaikuttaisi organisaatioomme? Entä mitä jos kuluttajat alkaisivat boikotoida tuotteitamme? Mitä jos aurinkomyrsky tai kyberhyökkäys lamaannuttaisi digitaalisen infrastruktuurin? Mitä jos vihreästä siirtymästä tulisi organisaatiomme ydinosaamisalue?
Ennakointi pakottaa organisaatiot miettimään tulevaisuutta eri kannalta ja samalla varautumaan näihin erilaisiin tulevaisuuksiin. Ennakointi voisi vaikka verrata paloharjoitukseen: kukaan ei tietenkään toivo, että tulipaloa sattuisi, mutta jos sattuu, paloharjoituksia pitämällä voimme varmistaa sen, että organisaatiomme selviäisi tällaisesta tilanteesta vähin vahingoin. Ennakointi myös auttaa innovoimaan tulevaisuutta. Kun uskallamme miettiä erilaisia tulevaisuuksia, pystymme myös samalla pohtimaan uudenlaisia ratkaisuja näihin tulevaisuuksiin.
Olen huomannut, että faktatiedon kerääminen on monille organisaatioille jo tuttua. Ennakoinnin ensimmäinen osio on siis hienosti hallussa. Luovuudelle kuitenkin soisin enemmän tilaa organisaatioissa. Luovuus vaatii rohkeutta ja uskallusta. Se vaatii heittäytymistä ja jopa lapsellista uteliaisuutta.
Koska itse teen parhaillani toista väitöskirjaani science fictionista, haluan korostaa tämän menetelmän mahdollisuuksia luovuuspatojen avaamisessa. Scifi voi ajatuksena tuntua scifiltä, mutta jo monet organisaatiot, kuten Sony, Microsoft, Intel ja NATO ovat uskaltaneet käyttää science fiction menetelmiä tulevaisuuden visioinnissa. Miksei siis myös sinun organisaatiosi?
